Väärinkäsityksiä merellä
Kapteenin pakasta puuttui kortteja:
Se olemattomia kuin hevonen syödessään hirnui,
Ja hihittelyssään kokki haistoi loukkauksen.
Niin kostoksi muonat pohjaan polttaa,
Ne syömäkelvottomiksi saa.
Sanoo: "Kunhan on satama saavutettu,
Saa paattipahanenkin palaa!"
Niin pohjaan paloivat puurot ja perunat,
Mustiksi hiiltyä herkut sai...
Eikä päiväkausiin miehistö niinollen syönyt kai.
Oli perjantai,
Ja maanantaihin matka kestää,
On kai mahdotonta estää
Väärinkäsityksiä merellä.
Jalkakylpyjä puujaloilleen pappi otti, kun
Suotuisaa säätä pyydeltiin: Josko pappi voisi
Luojan marmorioveen kolkuttaa?
Vaan viinarattipa varpaisillaan
Vain salaa kapteenin kaapeilla viivähtää,
Ja pian sumenee pää, ja sumenee sää,
Ja ulappa huutaa ja höyryää!
Ja tisleiden lähdettä miehistö pui,
Kokin punkkaan pappi uupui...
Ja sunnuntaihin vesperhetkensä siirtyä sai.
Oli lauantai,
Ja maanantaihin matka kestää
On kai mahdotonta estää
Väärinkäsityksiä merellä.
Mitätön mies ei miehistöään ruoki -
Vain Herran palvelijaa juottaa!
Sekoittaa oman ja kokkinsa pään
Ja sään tuomiopäivän tuottaa!
Kelvoton siis on kapteeni tuo,
Tiesi miehistöstä jokainen.
Ja ehk' ei pappikaan liikaa juo,
Jos kapteeni, kapteeni on entinen...
Siis kätensä sidotaan selän taa,
Ja lankkua pitkin käydä saa.
Meressä vihertävässä ui iloinen hai.
Oli sunnuntai,
Ja maanantaihin matka kestää,
On kai mahdotonta estää
Kokkia keitoksiaan tuhoamasta,
Pappia pirtulla lotraamasta,
Veden värjäytymistä verellä...
Väärinkäsityksiä merellä.
