Yksinäiset

Pysäkin luota korttelin verran
On tuttua niin kaikki tuo
Varjojen alta varjoista yksin
Vaellan ovesi luo sä tulet mua vastaan
Ja kuin äiti lastaan sä
Rinnallas tuuditat mua mä vajoan hiljaa
Vajoan hiljaa kaikki jos vois unohtua

Hetkinen sylisi lämpöä vaan
Mä muuta en tuu pyytämään
Sun tarvit'se koskaan mua ei
Rakastaa vain kysymättä ymmärtää
Kaiken sen jälkeen on hiljaisuus arkaa
Mä pukeudun lähtöä teen
Maailman kylmyys mun päälleni karkaa
Kun ovesta sateeseen meen
Kelmeää yötä kanssani valvoo
Paljaaksi riisutut puut se enää ei viillä
Vaikka sen tiedän sun luoksesi saapuvat nuo