Sunnuntaisin Kuolee Kuninkaat

Puut pienen polun reunustaa
On suihkuallas aina tyhjä vaan
Nyt puiden yli meren täältä nähdä voi
Kun ennen tuuli vain sen
Äänet joskus tänne toi

Saavuin tänne niin kuin häpeillen
Edes kynttilää mä tänne tuonut en
Vastannut en öisiin viesteihin
Soittanut en vaikka lupasin

Ja kahdestaan pojat nurmikolla makaa
Katsoo poutapilvien takaa joskus
Aurinko kuin muistuttaen
Ettei kuitenkaan joka hetkeen pääse mukaan
Joskus tietä tunne ei kukaan
Ota vastaan päivät jotka kiinni saat
Sillä sunnuntaisin kuolee kuninkaat
Kun tarttunut ei tuuli purjeisiin
Hän enää jaksanut ei jäädä ankkuriin
Ei jaksanut hän enää odottaa
Ilman valtakuntaa kaikki katoaa

On helppo mennä jos vain käsketään
Vaan vaikeaa on pyytää lähtemään
Nyt liian myöhään saavun tänne kuitenkin
En ole vahvempi kuin kuuluu tapoihin