Mona

"Mona, on kello aamuseit'semän
Hän avaa oven väsyneenä
Katse kirjaan kääntyneenä
Liikkuu kuin aaveet kellarissa hän
Kun kaataa teetä parvekkeella
Huomaan kuinka hiukset sulaa hämärään
Vain hetken viipyy niissä henkäys tuulen
Hetkeksi vain jään, kai olla
Tahtoisi hän yksinään, nyt luulen

Mona
Sun huoneessasi kellot kerran pysähtyivät
Kaikki samaan aikaan mona
On kauan sitten kirjoitettu
Että saapuu päivä jolloin viimeinkin
Viet mut kokonaan
Mona, kohta työt mua odottaa
Hän valvonut on paljon öitä
Polttanut vain kynttilöitä
Painaa uni silmäluomiaan
Kun hetkeksi ne sulkee silloin
Huomaan kuinka hiukset sulaa hämärään
Kuin auki päästäisi ne ensi kerran
Mua pyytää kohta lähtemään
Niin taidan häntä tuntea jo edes sen verran
"