Tuoni Tuo, Tuoni Vie
KAARLE VIIKATE
[K. Viikate]
Mies on matkalla soratien laitaa, ja soratien laitaa
Niityn reunalla ojaa kaivaa vanha mies, se ojaa kaivaa
Kaukana pellolla rukiin aallot, lainehtii viljavat aallot
Kasaten harteille vanhan painon?
Muassansa huudot tuuli tuo
Mies on matkalla soratien laitaa, ja soratien laitaa
Vanhuksen hilpeä ilme vaivaa kulkijaa, kovin vaivaa
Luisevan kätensä tervehdykseen kohottaa kulkijan suuntaan
Aivan kuin jokin koittaisi apua huutaa?
Vilja meren lailla hymyää
Mies on matkalla soratien laitaa, tärviöön viedä soratie taitaa
Penkereen reunalla vanhus laulaa hyräellen, vanhus laulaa
?Kerran sinutkin rukiiseen peltoon lasketaan, rukiiseen peltoon?
Ja vähitellen hiipiä pelko alkaa?
Muassansa huudon tuuli vie
