Sirkkelimiehen viitonen
Kuin kuusimetsät sadan vuoden
Tai ikihongat mailta tuonen
Niin väliin kovan puun ja kuore
On kauniit kivet helmitaulun paikoillensa lujaa juuttuneet
Myöden sahaa sekä laitaa
Ja revennyttä peltipaitaa
Teräksellä tietä kairaa
Kevyeen kuin talviaamu viiman läpi varren puhaltaa
Kohtelias engelsmanni sovinnolla paikan luovuttaa
On ajastajat vanha kansa
Tiennyt, tainnut tarinansa
Ei morsiokaan sulhoansa
Kelpuuta, kun kertomukseen uskominen tällä kertaa on
Kultarallin kohdalla on paikka tyhjä sormus pudottaa
