Sinä maalaat mieleni

Pelko siitä että kaikki johtaa
Samaan mustaan tyhjyyteen
Ei ollutkaan todellista
Kun aika jäi paikoilleen
Ne kertomukset onnesta syntyivät uudelleen

Sinä maalaat mieleni niin kauniiksi
Kuin huume suonissani loputtomasti virtaa
Sinä jäät minun sisääni ja aikojen halki
Rakkautemme virtaa
On hetkiä kun en tahdo muistaa
Aikaa kuilun reunalla
Näen kaiken kauniimpana sinun vuoksesi

Tunnen että kaikki muuttuu
Ei jätä mitään ennalleen
Se musta verho on poissa ikuisesti