Maan Tuhkien Uneen

Katson maailmaa kaukaa ja syrjästä
Katson lyijypilvien vyöryvän horisontista
Meren aaltojen lailla pikimusta massa
Peittää kituvan auringon valon

Muistan kuninkaat loistokkaissa saleissaan
Suuret herrat, johtajat, ylpeät valloittajat
Koristavat nyt joukkohautoja muassa orjiensa

Muistan muurit, korkeat Babylonin tornit
Ihmisen vallan monumentit, kaikki raunioina

Sekunnissa elämä, kekäleessä kaikkeus
Nopeasti syttyy, nopeasti sammuu
Tyhjyyden syliin on kaiken palattava
Nopeasti on nukuttava pois

Ei kukaan enää valvo valtaistuimilla
Kanna kruunua, valtikkaa, hienoa silkkistä viittaa

Sekunnissa elämä, kekäleessä kaikkeus
Nopeasti syttyy, nopeasti sammuu
Tyhjyyden syliin on kaiken palattava
Nopeasti on nukuttava pois

Pelon, kauhun voi haistaa
Nähdä saaliinsa silmistä sen
Kun veri kirjailee hetken viimeisen

Huomista ei ole, еi eilistä
Aika on kuollut, jos sitä koskaan olikaan
Päivät, vuodet unohdettu
Niin unohtuu ihmisrotukin

Muistan hurmеvirtojen kimalteen
Kuoleman tuoksun, karmiinin aamukasteen
Uhriroihut yötaivaita valaisten

Tuhkaa silmänkantamattomiin
Harmaata, rikinkatkuista sadetta
Tähän maisemaan on kaikki päättynyt
Ja pian päätyn minäkin

Paljon olen kulkenut, nähnyt liikaakin
Nyt soisin itseni vaipuvan
Kunnes jokin uusi jumala
Synnyttää lapsensa

Paljon olen kulkenut, nähnyt liikaakin
Nyt soisin itseni vaipuvan
Kunnes jokin uusi jumala
Synnyttää lapsensa