Olen kuullut merestä

Jos eksyn maailmasta ja harhailen metsään pimeään
Kun kaukaa kuulin naurua ja lähdin sitä etsimään
Ethän silloin estä minua hukkaan vaeltamasta
Kaikki on ehkä vain satua tahdon sen omin silmin todeta

Jostain kantautuu laulu tuo kauan sitten unohdettu sävel

Oon kuullut merestä niin kauniista ja niin syvästä
Ei oo milloinkaan kukaan
Ei oo koskenut pohjaan

Jos vajoan kuin oisin unessa on mukana kipinä toivoa
Pitelin sitä taskussa odottaen jotain suurta tapahtuvaksi
Silloin kuulin kaukaa laulua kuin muistuttaisi jokin minua
Jostain jonka unohtanut olin kauan sitten kadotin sen

Oon kuullut merestä niin kauniista ja niin syvästä
Ei oo milloinkaan kukaan
Ei oo koskenut pohjaan

Ilma muuttuu sakeaksi pisaroista

Oon kuullut merestä niin kauniista ja niin syvästä
Ei oo milloinkaan kukaan
Ei oo koskenut pohjaan