Eden
Sä tulit mummolasta ja poljit neljä kilsaa
tapaamaan tyttölasta lähelle hiekkarantaa
Sun bootsin soljet kilisee, kun kävelet sä luoksein
maa altain hetkeks pakenee, sun suudelmas vie järkein
Ch.
Sä viet mut rantaan luokse nuotion
se keskellä on rannan aution
kun varjot yhteen sulaa eessä sen,
tunnen lämmön, mistä tiennyt en.
Sä painaudut mua vasten tiukemmin
niin avaat portin uuden Edenin
vain aallot tietää tästä onnen saan
ja salaisuuden pitää omanaan
Tää ranta muista aina, sä kuiskailet mun korvaan
jokainen kaisla mielees paina, niin lupaan tulla uudestaan
Ch.