Unhola
Monika Monika
Siellä seisoin kanssasi silalla
Unelma vaan jostain paremmasta
En silloin osannut ymmärtää
Rakautta ei voinut kesyttää
Eikä kuolemaa viivyttää
Mutta ajan halusit pysäytää
Katsot minua hetken
Haluat minut kai unohtaa
En uskalla luvata niin
Ettei se menisi tunteisiin
Silloin tiesin että löysin unholan
Kun joutuu maksamaan
Silloin tiesin etten palaa
Palaa enää kotiin
Miksi muistan menneisyyttä
Se tukkii mieleni syvyyttä
Punatukkaista ajattarraa
Joka ei anna mielenrauhaa
Aina haluaa minut varastaa
Se on minulle liian raskasta
Unholaan katoaminen
On vastaus kaikkeen
Kaikkeen kauniiseen
Kaikkeen muuhunkin
Eksyin unholaan
Eksyin elämään
En löydä täältä pois
Vaan tuskin niin parempi ois
