Ihmissokkelo
Kolme kaunista, kaksi hyvää
Mikään ei ole sinulle pyhää
Lupaat kuun, taivaan ja tähden
Istua viereen ja silti lähdet
Tuoksustasi huumaantuneena
Sanoistasi humaltuneena
Kumarrun ja suutelen joka varpaan
Kumarrun ja lankean vanhaan ansaan
Sinä, sinä annoit sanasi
Ja sinä, sinä petit sanasi
Sanot tätä, tarkoitat tuota
Lupaat onnea, aiheutat huolta
Päälleni sataa elämän vettä
Minä tajuan etkä, tajuan että
Hukun jos en saa uskoa lainkaan
Hunkun jos en näe mitä itse saisin aikaan
Tahdo en takertua sinun hihaan
Tahdon uskoa henkeen, uskoa lihaan
Sinä, sinä annoit sanasi
Ja sinä, sinä petit sanasi
On hyvä ihmisen itseään rakastaa
Vaikkei käytöstään saa sillä selittää
On syytä ihmisen itsensä tunnustaa
Ettei elä jonkun toisen elämää
Sanasi, sanasi, sanasi, sanasi sinä annoit
Sanasi, sanasi, sanasi, sanasi sinä petit
Ei ole tärkeintä etsiä onnea
Tärkeämpää onkin elää etsien oikeutta
Jos osaa etsiä ja löytää oikeutta
Tietää syynsä miksi elää
Löytää myöskin onnea
Sinä, sinä annoit sanasi
Ja sinä, sinä petit sanasi
Sinä, sinä annoit sanasi
Ja sinä, sinä petit sanasi
Sanasi, sanasi, sanasi, sanasi sinä annoit
Sanasi, sanasi, sanasi, sanasi sinä