Tuhkaa ja Savua
Tuhkaa ja Savua
Oli kaunis aika kyllä,
Kun kultaisen pellon yllä,
Pilvet meni laiskasti eteenpäin…
Mä kuljin ja koskin heinää,
Peltojen viljaseinää,
Valaisi aurinko säteillä takaa päin…
Ja mä muistan,
Mä muistan päivän,
Mä muistan päivän,
kun kaikki tuttu katoaa,
Nousee, nyt ilmaan nousee,
vain tuhkaa ja savua.
Nyt nouse ilmaan,
nyt nousee ilmaan,
tuhkaa ja savua…
Se on mun mielessä aina
Ja ajatuksia painaa,
Kun auringonkukan sen minä näin…
Ja sen hiljaisen kylän luona,
Jota ei kaikki huomaa,
Voima ja rakkaus meidän eloon jäi…
Ja mä muistan,
Mä muistan päivän,
Mä muistan päivän,
kun kaikki tuttu katoaa.
Nousee, nyt ilmaan nousee
vain tuhkaa ja savua.
Nyt nouse ilmaan,
nyt nousee ilmaan
tuhkaa ja savua…
Kaikki kaunis katoaa,
Mä oon tottunut elää toisin…
Miksi särkyä mä saan,
Eikö voisi olla toisin?
Kaikki kaunis katoaa,
Mä oon tottunut elää toisin…
Miksi särkyä mä saan,
Eikö voisi olla toisin?
Nousee, nyt ilmaan nousee
vain tuhkaa ja savua,
Särkyy, mun sydän särkyy,
Nähdä tän kaiken päällä maan…
…vain tuhkaa ja savua…
