Jouhikko

Jossain Toijalan takana on synkeä salo
Sen uumenissa kylä, vain muutama talo
Siellä pikkupoika-Kusti kerran isältänsä aneli:
"Taatto kulta teepä mulle joku soittopeli"

Pian kaikui kylän takainen louhikko
Soi Kusti-pojan polvella jouhikko
Jouhikko

Puusta koppa soittimeen, kielet hevonhäntää
Ääntä kohti kylänväkikin jo kohta säntää
Eipä Kusti-poikaa enää tuntisikaan samaksi
Äkkiä hän opetteli tositaitajaksi

Ei kehua voi paljolla rahalla
Mutta soittaa vaikka kyykyssä tai mahallaan
Jouhikkoa

Ei tarvita pelejä, ei televisioita
Kustille kun sanoo vaan: "Hei soita, poika, soita"
Heti alkaa kuulua taas tuttu jousen narina
Ja Kusti säilyy kaikkien sankarina

Koko kylä pysyy hyvällä mielellä
Kun Kusti soittelee kolmella kielellä
Jouhikkoa