Minun Suomeni

Minun Suomeni on lause lausumaton
Se on metsässä puut

Taivaalla kuu yllä hankien
Minun Suomeni on poika kastamaton
Ei poijjaasta saa pois pakanaa
Vain antamalla nimen sitä kun aattelen
Minä ymmärrän sen olen liiankin suomalainen

Minun Suomeni on tähtitaivaan alla
Minun Suomeni on auki kokonaan
Ja sen löysin kun mä kuljeskelin
Tuolla maailmalla minun Suomeni on
Kaunein päällä maan

Kai se haihtua pois jossain muualla vois
Jonkun toisen taivaan alla miksi kaipaus lyö
Rintaan kun kesäyö eteeni aukeaa
Jotakin laukeaa vain siinä istumalla
Sitä kun aattelen minä ymmärrän sen
Olen liiankin suomalainen

Minun Suomeni on tähtitaivaan alla
Minun Suomeni on auki kokonaan
Ja sen löysin kun mä kuljeskelin
Tuolla maailmalla minun Suomeni on
Kaunein päällä maan

Ja kun täällä kahlaan pientä elämääni
Se on suonissani villi kuohuva
Minun Suomeni on sydämeni
Minun Suomeni on pääni
Minun Suomeni on taivas, se on maa

Minun Suomeni on tähtitaivaan alla
Minun Suomeni on auki kokonaan
Ja sen löysin kun mä kuljeskelin
Tuolla maailmalla minun Suomeni on
Kaunein päällä maan kaunein päällä maan