Tunnoton
Paljaita jalkoja kuuntelee kuu
Eteisen portailla
Karhea nurmi ja hiljainen puu
Asfaltin reunalla
Yön tyhjyys hiipii selän takana
Se kuiskaa, hellii, vaalii minun nimeäni
Varpaille pisara jo putoaa
Oksisto ropisee
Ulkona pyöräsi ruostua saa
Kun kukaan ei mitään tee
Kuin esine olen sateen alla tunnoton
Viimeinen juna on aikaa sitten jo lähtenyt
Ikkunan takana lämmintä on
Kello vain raksuttaa
Ruumis nuori ja koskematon
Unessa liikahtaa
Voin melkein täältä asti aistia hengityksesi
Voin melkein täältä asti tuntea sydämesi lyönnit