IV
ANTON PAVLOVICH BELOV
Kun sairaus valtaa alaa
ja sielut itkevät salaa
maailma viilenee ja palaa
yhtäaikaa
Kun virta vain kovenee
eikä kukaan matkaa tee
sinne missä se kuolee
Kun valheet hallitsevat
ja sydämet kylmenevät
vain viisaat selviävät
käsittävät
Kosketus aaltoon
Joka vyöryy hiljaa
Tekee ihosta peilin
Ja silmäsi totuuden heijastaa
Juoksee joen lailla
Uiden pilvissä
Auringon säde valaisee
Viimeistä kertaa
