Kaaoksen keskellä

En tuntenut eilen sinua
Nyt mielessä oot ja olemassa
En edes uneksinut että vielä voisin
Näin tuntea mut samalla mua pelottaa
Että mä hukun kuitenkin

Miks aina epäilen ja pelkään?
Kunpa voisin sen paremmin ymmärtää
Mä olen tottunut, oppinut yksin olemaan
Aamukahvin hiljaisuudessa juomaan
Ovia sulkemaan

En kestä ajatusta kivusta
Enkä ketään tahtois kaivata
Eilen kaikki oli selkeetä ja helppoo
Asioilla oli paikat ja järjestys
Nyt kaaoksen keskellä seison

Miks aina epäilen ja pelkään?
Kunpa voisin sen paremmin ymmärtää
Mä olen tottunut, oppinut yksin olemaan
Aamukahvin hiljaisuudessa juomaan
Ovia sulkemaan

Ajatus, taas se karkaa ei uni tuu
Nälkä, mitä se on? Aika hidastuu
Mä hengitän sisään, ulos, rauhoitun

Monimutkaisen voi yksinkertaistaa
Rutiinit, luojan kiitos ne pelastaa
Mä hengitän mut ajatus harhautuu

Järjessä roikun vielä kiinni
Pelkään miten käy jos päästän irti
Mä olen tottunut, oppinut yksin olemaan
Tunteilta tilaa koittanut kutistaa
Nyt en mitään hallit'sekaan