Nostalgia, osa 2
Mä ajassa oudosti liidän
Tää untako on vaiko ei
Mä paikasta paikkaan näin kiidän
Ja varjoni tunne mua ei
Oli mäntyjen tuoksut ja juhannusyö
Ja äitini lempeä niin
Oli suolainen ilma ja tähtien vyö
Ne hetkessä pois pyyhittiin
Nään kartalla pikkuisen pallon
Sen nimi on Tellus tai Maa
Ja sisällä pikkuisen kallon
Käy ihminen taisteluaan
Tätä nostalgiaa joka päivä hän saa
Joka luulee ja ihmettelee
Kohta halkeaa maa, mitä nähdä hän saa
Joka taivaalle tuijottelee?
On helppoa hiljainen olla
Ja tyytyä puolikkaisiin
Tai luopua vain sovinnolla
Jos vahvemmat vaativat niin
On taivaalla kuu, siellä pellejä nään
Jotka vilkuttaa lapsille maan
Moni nälkäinen suu ilman velliä jää
Kuussa sirkusta laajennetaan
En ymmärrä mikä on oikein
Tai väärin tai tuomittavaa
Mikä munista oiskaan se soikein
Jos miljoonaa tutkia saan?
Mutta tiedän mä sen, että ei ihminen
Yksin muuttaa voi kuin it'seään!
Kautta helvettien tiedän kulkevan sen
Joka eilistä jää etsimään
Tätä nostalgiaa joka päivä hän saa
Joka luulee ja ihmettelee
Kohta halkeaa maa, mitä nähdä hän saa
Joka taivaalle tuijottelee?
