Neljä Tuulta

[Kertosäe]
Neljän tuulen taas kuulen, rannikoita raastavan
Aivan kuin menneisyyttäin haastavan
Jokin päättyi tiedän sen, vaikka tahtonutkaan en
Olit mulle tuuli alla siipien

[Verse 1]
Suuren tähtiholvin alla katsoin yötä vilkkuvaa
Siellä näinkö jotakin ilkkuvaa
Tuulet vieraat vastaan sain kun juoksin haamumailiain
Liian kaukana oon ollut kotonain

[Kertosäe]
Neljän tuulen taas kuulen, rannikoita raastavan
Aivan kuin menneisyyttäin haastavan
Jokin päättyi tiedän sen, vaikka tahtonutkaan en
Olit mulle tuuli alla siipien

[Verse 2]
Eihän paljon mikään muutu, vaikka maata vaihtaisin
Sama kaipaushan seuraa kuitenkin
Vaikka vapaa lähtemään olen, silti tänne jään
Löytöretki elämä on itsessään

[Verse 3]
Antaa lunta tulla tupaan, sulaahan se joskus pois
Talven tuumailuista luopua en vois
Tuulet tuimat vastaan sain, tällä aikamatkallain
Liian kaukana oon ollut kotonain

[Kertosäe]
Neljän tuulen taas kuulen, rannikoita raastavan
Aivan kuin menneisyyttäin haastavan
Jokin päättyi tiedän sen, vaikka tahtonutkaan en
Olit mulle tuuli alla siipien
Olit mulle tuuli alla siipien