Epitaph [Tuulet kirkuu hautoihin]
Niin on, on sanat viisaitten
Jo hiekkaan peittyneet
Niin on ja nuo miekat oikeuden
Jo vereen vaipuneet
Jo raivoissaan käy tuulet nyt
Ne kirkuu hautoihin
Ja varjoistaan ihmiset riistetyt
Jo nousee viimeinkin
Jos yksin näyttelet etsijää
Tiesi näät, ja ruohon kuihtuneen
Räjähdyksin näät maan pian sortuneen
Pelkään niin, sä huomenna itket
Pelkään niin, sä huomenna itket
Pelkään niin, sä huomenna itket
Niin on, on aika työntää pois
Nuo verhot haalistuneet
Ja niin kuin kevään uuden tois
Nuo äänet voimistuneet
Kun jumalat vainoo jo toisiaan
Ne pelkää ja pälyilee
Niin kukaan ei selkäänsä suojaan saa
Jos yksin taistelee
Niin on, on aika työntää pois
Nuo verhot haalistuneet
Ja niin kuin kevään uuden tois
Nuo äänet voimistuneet
Jo raivoissaan käy tuulet nyt
Ne kirkuu hautoihin
Ja varjoistaan ihmiset riistetyt
Jo nousee viimeinkin
Jos yksin näyttelet etsijää
Tiesi näät, ja ruohon kuihtuneen
Räjähdyksin näet maan pian sortuneen
Pelkään niin, sä huomenna itket
Pelkään niin, sä huomenna itket
Pelkään niin, sä huomenna itket
