Pelkkä Ihminen
Niin huomaamatta
Viet pohjan alta
Ja paikoilleni jään pekloineni hämärään
Virumaan kuin kuolemaan
Ei paljoa jäänyt, kun kaiken poistit
Tuo tumman mielen syys
Vain varjoihinsa virittyy
Ja kurimukseen kuristuu
Soi kunniaksi
Tuon kurjan luojan
Vain riimit joista jää
Ei säveltäkään elämään
Olen pelkka ihminen
Joka kestäisi vaikka katkeaa
Kulkemakka tätä tielä katkeraa
Ja kaiken luulin
Jo tielle tulleen
Vain enpä pimeää
Näin suurta mikä selättää
Olen pelkka ihminen