Puu ja kuori

On hirviö peilissä kylpyhuoneen
vielä uskonko Jumalan luoneen
omaksi kuvakseen pedon tuon
katseeni häpeillen maahan luon
koska olen saapunut pisteeseen
josta vai sarvet puuttuvat
ja nenäni muistuttaa töpseliä
päivä päivältä enemmän
katson sisimpääni
ajatukseni muuttuvat
yhä ristiriitaisemmiksi, ymmärrän
sen on oltava hän
oltava hän

Minä eettisesti puhdas nuori
oman eläimellisyyteni kuori
nimittelen sitä pimeyden työksi
että haluan hänet edes
yhdeksi yöksi
eivät pysy ajatukseni A:ssa
jalkani enää maassa
ne molemmat laukkaavat villisit eteenpäin
yöllä märkää unta näin
pahoilaisen hahmossa itseäni koettelen
mielessäni syyllistä osoittelen
sen on oltava hän
oltava hän
oltava hän

Sen nyt ymmärrän
oltava hän
päällä pääni pimeän
taivaalla kuu
ei kelpaa muu
kuin taivaalta kuu
sisältäni luu
poikki nakertuu

Hän on omena jonka pistän suuhun
Nojaan hyvän ja pahan tiedon puuhun
ja mietin miksi järkeni tää
aina puun ja kuoren väliin jää
taas päivä vaihtuu toiseksi
poikamiesboksissa
on sädekehä pääni päällä
ja jalat koksissa
ja kaikki siltä väliltä
kiirastulessa kärventyy
jos tämä on seuraus
siihen on oltava syy
sen on oltava hän
oltava hän
oltava hän

Sen nyt ymmärrän
oltava hän
päällä pääni pimeän
taivaalla kuu
ei kelpaa muu
kuin taivaalta kuu
sisältäni luu
poikki nakertuu

Sen on oltava hän
sen nyt ymmärrän
oltava hän
päällä pääni pimeän
taivaalla kuu
ei kelpaa muu
kuin taivaalta kuu
sisältäni luu
poikki nakertuu

Sen on oltava hän...