On viatonta ja kainoa harrastukseni ainoa
Mikko Syrjä
Päivä laskee
ja varjot hiipivät huoneeseen
auringon viime säteet
osuvat mieheen juoneeseen
mies on ihastunut naiseen
hymyn suoneeseen
ja unelmissaan häntä rakastaa niin
kuin vain vasta astuttuaan pyhään sakramenttiin
on ollut tapana vielä vuosisatamme alkupuolella,
tätä mieti huolella!
Kauhea tärinä vapisuttaa häntä
miehen sydän hakkaa niinkuin mäntä
Mikä emäntä!
Mies toteaa, "pidän tämän laulun soinnista"
tuo on hienosti sanottu masturboinnista
näin kun käytätte akateemista muotoa
ei puuha pehmennä selkäruotoa,
vaan on viatonta ja kainoa
tämä harrastukseni ainoa
Teillä kun on älykkyydessä kerroin
nauttia saatte kaksin verron
-akateemisin herroin
(2x)
