Kuulen parran kasvun
Olin pesästään tipautettu
paksu käenpoikale
mietin mitä tulis musta,
julmettu miehenroikale
Missä muualla kuin tiellä
rekka-repsikkana,
missä äiti ei kiellä
jos lipsahtaa ruma sana
Siellä nielee kovikset
hikeä ja rasvaa
niillä hauikset
sekä parta kasvaa
Sieltä vasta vuoden päästä
kotiin soittaisin,
kertoisin säästä
takaa kuudentuhannen mailin
Sitten lähdin matkaan
tie vei minut läpi maiden, vuorten ja meren
ja vain levottoman veren
kohinan korvissani
mukana kuljetin matkallani
Ja parran kohisevan kasvun
kuulla sain viime vuosien päästä,
olin kunnon rekkamies, suuri, karvainen ja peloton
ei kotia, tietä, vain tiessä katse eloton
Entäs sitten jos kova karju lie?
ei karjua pelkää asfalttitie
ei helpota yksinäisen taipaletta,
että auto ei ymmärrä puhetta
Siispä palasin takas, perustin huoltiksen,
seurani kohentui monin verroin
pojanklopeille kerroin
hurjia tarinoita
enkä kuunnellut äitien marinoita
joiden pojat lähti tielle
kun uskoi tarinoita
joihin uskon pian jo itsekin
Ja aina kun rekka ohi
asemani pyyhkäisee,
vanha sydän hyppää kurkkuun
ja siellä se nyyhkäisee
töötttööt....
