Leijonaa Metsästän
Leijona tuumasta toimaa ydinvoimaa,
kysypä viis kertaa, kuka pentujasi hoivaa?
Mikroaaltouunissa goijaa Loimaa kuin
tuttipullois' oivaa pohjan poijaa'.
Valkonen on seinä, mustaa on roina
viidakkorummuil sanavoima soimaa
veren maku suussa, verssu salamoimaa
typerin miehist sanoo "kenet vaa voitan".
Kansalaisesta kuluttajaksi: en oo mitään,
tehtaitten väliin tiputettiin: siemen itää.
Etsimässä aurinkoo, kasvattamas juurii,
leijonaa mä metsästän ja tahdon saada suurii.
Vasemmalt puolelt itsemme yllätämme,
puhutaa kaupast, Venäjä paras ystävämme.
Petoeläimen kämmen tänne kaivaa kuoppii,
siks mä puren sitä kättä joka mua ruokkii.
"Siel ei oo pelottavaa", suhisi hiisi,
sanoin oon jo himas enkä usko Paratiisiin.
Kapakassa maailmanmestareita ysiviisi,
en tiedä lätkäst mut tää on leijona-biisi.
Piru vieköön, ei suojelusenkelillä siipii
sitte aivohuoneen tanssilattialle hiipii
se Viikinki tahtoo pilkun jälkeen spiidii,
suposuomalainen rituaali riipii.
Katot mua ku hemohessii luukuttaisin,
tanssin tyhjil kaduil formulasunnuntaisin.
Montako Monacosta saa Vantaalle patsaan?!
Sovitaa sopupeleist, paljon toi peli maksaa?!
Heikoilla jäillä luistelee Harkimon Harri,
"kaikki sankareita" mut kiertää veroja se narri.
Jätä jämät, eih oo, jätä edes pienet
ratkastaa kuten aikuiset suomalaiset miehet:
kiskalle kilpaa tuulipuseroissa:
"menköö sydän mukana näissä lottonumeroissa"
- kunnes ne rajat on poissa
Ihon alla mato, nimeltänsä NATO
myrkyttämässä satoo, puske äkkipikaa pakoon,
näytä kyntes tai nosta tassut massille,
luovutin jo toivon kymmenen vuoden passille,
se järjestö talutusnuoras Jenkkien pentu ja
puolustusydin ojentaa ruusuja rentun
vaik tietää oikee ja vase,
pistooli ei oo ase,
se on yleinen tapa tasapainottaa kauppatase.
Pidän huolen sun pulssist, sormi valtimolla,
paineet valtiolla, miksi aina vaiti ollaan?
Nokia-risteilylle ostan kansipaikan,
itseasiassa hyttii autokannen alle laitan:
siel on duunarit, opiskelijat ja mustalaiset
sekä kaikki muutkin täydelliset suomalaiset.
Oman onnen seppii, ryömimässä koloistaan
pyyhkii historialliset siteet yhdessäolostaan:
Ei olla itsenäisii, siit valkosta ja mustaa,
perustuslaista ei harmaintakaa aavistusta.
Leijonanmetsästäjä ei tunne tuskaa,
hamppukuningas, kastele sä puskaa!
