Ensimmäinen
Jan Lindvaag
Sateessa kuljen katuja
Ja sepittelen satuja sinusta
Eteiseen jätin varjon
Ei haittaa vaikka kastunkin
Vaik' lätäkköihin astunkin, ulos jään
Haaveilen stockalta asemalle
Jatkan vielä kun meen puistoon päin
Kaikki hyvin luistaa, silti sua mietin
Pitääkö mun muistaa mitä taakse jätin?
Unohdan, arvaan sen
Sade huuhtoo entisen
Asfaltti kiiltää vedestä
Mä tarttuisin sua kädestä kiinni
Jos olisit vain tässä
Mut nyt kävelen yksinään
Mielikuvissani nään sinut
Sinne jäivät valkeet lumihanget
Ja sinä pettyneenä seisomaan
Täällon jutut aivan toisin
Kuin eri elämää
Ja vaikka olet kaikista suloisin
Kuitenkin joudun menneet jättämään
