Väärään suuntaan
Vapaus yhden päätöksen etäisyydel
Poskellani valuva kyynel
Oottanu tätä tunnet iäisyyden
Ja nyt kaikki tuntuu nii tyynelt
Maisemaa vastaavaa tälläst oo ei
Horisontti alas maahan taivaan vei
Just nyt kukaan täällä mua kaipaa ei
Edessä vaa ilman täyttämii hehtaareit
Tänää mä vapaudun näist raudoista
Kylmyyden kohmeisista kahleista
Irti arjen synkentämistä katveista
Kaukana tuomitsevilt katseilta
Ei oo enää mitää muuta ku mä
Ja jos mult kysytää nii just nii on hyvä
Ei mitää ylimääräst ei mitää mikä kuormittaa
Ei tarvii murehtia lopputulemaa vaa suorittaa
Jos mä jostai oon varma nii mä synnyin tätä varten
Kyl se aurinko palaa aina myös jälkeen synkän talven
Ja vaik se joka kerta tuntuu et se on tullu jäädäkseen
Joka kerta turhaan pelkää taas vaa kesän nähdäkseen
Mut auringon pitää sit paistaa enemmän ku enne
Ennennäkemätön helle
Viedä menneet kesät tullen mennen
Ja jos ei niin oo nii edessä jälleen on pitkä vuosi
Läpi kylmän talven jospa ensi vuonna onni suosis
Otan iisisti vaa en ala pakottamaa
Ja ku vaa seuraa virtaa nii alkaa tapahtumaa
Ja uusii vesii uusii reittei alkaa avautumaa
Melkei jopa liikaa nyt ne alkaa kasautumaa
Mä hukun hommii ja tunnen et oon elossa
Jatkuvasti tulossa ja jatkuvasti menossa
Intohimon huumaamana oon pilvien levelil
Painamal hommii paino sydämeltä keveni
Ja hetken aikaa ei huolet paina
Mä oon tässä nyt ja tuun olee tässä aina
Mul on kaikki mitä vaaditaan ja tuun sen viel todistamaan
Kunhan merkkaan itelleni maalin ja sit alan painaa
Perääntyy en tuu ei jarruvalot välky mulla
Kaasu pohjas painan eteenpäin täl tiellä luvatulla
Enkä ulosajoo pelkää mul on eri näkökulma
Valmis ottaa mitä vastaa tulee niiku aina ku
Oon painanu duunii sijottanu tuntei
Kulkenu reittei mitä oo muut ei
En voi nyt vaa alkaa mun suuntaani muuttaa
Mut ei kai kaikki se oo voinu olla turhaa
Vaik oon menny näitä polkuja väärään suuntaan
Ja sitten taas kadut hiljenee
Valot kaupungin kauas himmenee
Mä oon yksi niist ja jos mä nyt sen teen
Otan sen askeleen mä otan askeleen
Tuuli hipoo mun poskipäitäni
Oon matkalla asfalttiin matkalla asfalttiin
Miettii turha on et miten tässä näin kävi
Ku oon matkalla asfalttiin matkalla asfalttiin
Kaikki maailman turhuudet hälvenee
Maapallon vetovoima heikkenee
Mua ei oo olemassa tai on vaa itselleni
Muhun vaikuttaa vain minä elän ainoastaan itelleni
Minä ei kukaan muu
Teen mitä rakastan ja mikä hyvält tuntuu
Saa hidastella saa paikalleen jumittuu
Ku kuitenkin kohta tää kaikki pois kumittuu
Minä ei kukaan muu
Teen mitä rakastan ja mikä hyvält tuntuu
Saa hidastella saa paikalleen jumittuu
Ku kuitenkin kohta tää kaikki pois kumittuu
Kunnes ihmismassan paineet muhun jälleen kohdistuu
Ulos oman kuplan suojist meitis haaksirikkoutuu
Ajatuksenkulku päässä se täysin tukkiutuu
Lopullinen määränpää taas tähtäimiini lukkiutuu
Pysähtyy en voi (Stop)
Sen mä tiedän
Kun tää biitti soi
Annan sen viedä
Se ottee musta saa se syvemmälle saattaa
Sen usvan sekaan ja kaiken ympäriltä kaataa
Nyt se mua taas vetää pysty muutku etenemää
Pysty en tät alas laittaa ennenku se maalis lepää
Ja vain hetken tällä hyvää fiilist päässä elätetään
Kunnes samat vanhat tunteet ajan kanssa herätetään
Ja sit taas tuntei sisää ja ulos minuuttei
Aika kallis kurssi jos se tätä takas maksa ei
Mut en euroin sitä tarvii vaan niin rauhan tuntein
Joiden avul pystyn etenee taas täysin purjein
Oon painanu duunii sijottanu tuntei
Kulkenu reittei mitä oo muut ei
En voi nyt vaa alkaa mun suuntaani muuttaa
Mut ei kai kaikki se oo voinu olla turhaa
Vaik oon menny näitä polkuja väärään suuntaan
